Tulevaisuuden suhteen en lupaa mitään, mutta nyt ainakin kirjoitan.
Ne kilot, jotka loka-marraskuussa katosivat, ovat palanneet takaisin. Eivät onneksi seuran kera, mutta tulivat kuitenkin. Talvi oli ankea. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin tunnustaa, että stressasin ja todella kovasti. Pääsyy oli työpaikkani "humaani henkilöstöpolitiikka", joka veti mielen matalaksi vaikka kuinka yritin pistää vastaan. Tammikuu ja helmikuu menivät ainakin niissä merkeissä, että mikään ei kiinnostanut. Ei työ, ei parisuhde, ei harrastukset ja kaikkein vähiten laihduttaminen. Ainoa asia, joka lohdutti olikin syöminen.
Onneksi tuli kevät ja on edes valoisaa, vaikka ei lämmintä. Valo sentään piristää mieltä.
Yksi kaveri on "pakottanut" minut kanssaan kuntosalille. Kävimme talvella tanssitunnilla ja kun se loppui, kaveri halusi jotain tilalle. Olemme kaksi kertaa käyneet kuntosalin ohjatuilla tunneilla ja ensi viikolla menen saamaan opastusta kuntosalilaitteista.
Aikaisemmin olen käynyt pelkästään naisille tarkoitetulla kuntosalilla, mutta nyt tämä "uusi" sali on sekasali. Se kieltämättä hiukan ahdistaa. En tunne oloani kotoisaksi jumppatrikoissa muutenkaan, saati sitten vieraiden miesten katseen alla. Ja joo, kaikkihan tottakai heti tuijottavat juuri minua...
Yritän siis taistella myös huonoa itsetuntoa vastaan ja jauhan itselleni, että ihan yhtä suuri oikeus minulla on käydä kuntosalilla kuin trimmatuilla laiheliineillakin. Jos jotakuta häiritsee minun "muodollisesti pätevä" olemukseni, niin se on hänen ongelmansa. Ei minun.
Katsotaan saanko jatkossa tähän blogiin kirjattua ajatuksiani. Kannustusta oli poissaollessani ainakin tullut, mistä suuri kiitos.
perjantai, 4. toukokuu 2007
Uusi Alku
maanantai, 27. marraskuu 2006
Lohtumässäilyä
Viime viikolla jäi näköjään kirjoittamatta, mutta otetaan nyt vahinko takaisin.
Henna ja Sutte olivat jättäneet kannustavia kommentteja edelliseen viestiini, suuri kiitos niistä! Kannustusta tarvitaan aina vaikka pohjimmainen motivaatio lähteekin itsestä. Kannustus onneksi auttaa motivoitumaan, ainakin minua.
Viime viikko oli edellistä paljon parempi, tosin perjantaina sattui julmettu retkahdus. Sain torstaina tietää, että työsuhteeni ns. varma jatko ei olekaan vielä varma vaan asiaa pitää edelleen ihmetellä. Voisi sanoa, että tuo tieto ei hirveästi ilahduttanut. :( Työsuhteeni päättyy siis vuoden lopussa enkä edelleenkään tiedä uusitaanko se vai ei. No onhan tässä vielä aika.... Tästä "hilpeästä" tilanteesta johtuen annoin itselleni perjantaina luvan lohduttautua herkuilla.
Oloni ei vieläkään ole liian hilpeä, mutta ruokalohduketta en enää kaipaa.
Taannoin vannoin olevani vaatteidenostolakossa, mutta täytyy tunnustaa että se lakko lopahti viime viikolla. En ole vielä huomannut merkittävää kokomuutosta itsessäni, mutta kun "tarvitsin" vaatteita niin pakkohan sitä oli ostaa. Monet vanhoista vaatteistani tosin tuntuvat jo väljemmiltä ja yhdet lähes käyttämätömät farkut mahtunevat parin kilon päästä taas jalkaan... Sitä on mukava odotella! :)
Henna ja Sutte olivat jättäneet kannustavia kommentteja edelliseen viestiini, suuri kiitos niistä! Kannustusta tarvitaan aina vaikka pohjimmainen motivaatio lähteekin itsestä. Kannustus onneksi auttaa motivoitumaan, ainakin minua.
Viime viikko oli edellistä paljon parempi, tosin perjantaina sattui julmettu retkahdus. Sain torstaina tietää, että työsuhteeni ns. varma jatko ei olekaan vielä varma vaan asiaa pitää edelleen ihmetellä. Voisi sanoa, että tuo tieto ei hirveästi ilahduttanut. :( Työsuhteeni päättyy siis vuoden lopussa enkä edelleenkään tiedä uusitaanko se vai ei. No onhan tässä vielä aika.... Tästä "hilpeästä" tilanteesta johtuen annoin itselleni perjantaina luvan lohduttautua herkuilla.
Oloni ei vieläkään ole liian hilpeä, mutta ruokalohduketta en enää kaipaa.
Taannoin vannoin olevani vaatteidenostolakossa, mutta täytyy tunnustaa että se lakko lopahti viime viikolla. En ole vielä huomannut merkittävää kokomuutosta itsessäni, mutta kun "tarvitsin" vaatteita niin pakkohan sitä oli ostaa. Monet vanhoista vaatteistani tosin tuntuvat jo väljemmiltä ja yhdet lähes käyttämätömät farkut mahtunevat parin kilon päästä taas jalkaan... Sitä on mukava odotella! :)
tiistai, 14. marraskuu 2006
Motivaatio hukassa
...tai ei se varsinaisesti hukassa ole, mutta ei vain huvita.
Viime viikolla oli kaksi hankalaa päivää. Torstaina oltiin työporukan kanssa seminaarissa, jossa pöydät notkuivat ja koska ne notkuivat myös viiniä, ruoan määrän kyttääminen pääsi jotenkin "unohtumaan". Sunnuntai meni miehen vanhempien luona, jossa tarjolla oli isänpäiväkakkua ja lettua ja ja ja...
En edes yrittänyt arvioida noiden kahden päivän ruokien energiamääriä, joten ruokapäiväkirjani on viikon 45 osalta sinällään aika vertailukelvoton. Muiden viiden päivän keskiarvo oli ihan ok, 1840 kcal, mutta eipä se kauheasti lohduta kun tietää, että ne puuttuvat päivät nostaisivat tuon luvun pilviin.
Olen viime aikoina ollut taas käsittämättömän väsynyt ja silloin tulee lohdutettua itseä erinäisillä herkuilla. Yritän kuitenkin sinnikkäästi kirjata kaiken ylös itseäni huijaamatta, jospa se motivaatio jostain taas löytyisi. :(
Viime viikolla oli kaksi hankalaa päivää. Torstaina oltiin työporukan kanssa seminaarissa, jossa pöydät notkuivat ja koska ne notkuivat myös viiniä, ruoan määrän kyttääminen pääsi jotenkin "unohtumaan". Sunnuntai meni miehen vanhempien luona, jossa tarjolla oli isänpäiväkakkua ja lettua ja ja ja...
En edes yrittänyt arvioida noiden kahden päivän ruokien energiamääriä, joten ruokapäiväkirjani on viikon 45 osalta sinällään aika vertailukelvoton. Muiden viiden päivän keskiarvo oli ihan ok, 1840 kcal, mutta eipä se kauheasti lohduta kun tietää, että ne puuttuvat päivät nostaisivat tuon luvun pilviin.
Olen viime aikoina ollut taas käsittämättömän väsynyt ja silloin tulee lohdutettua itseä erinäisillä herkuilla. Yritän kuitenkin sinnikkäästi kirjata kaiken ylös itseäni huijaamatta, jospa se motivaatio jostain taas löytyisi. :(
maanantai, 6. marraskuu 2006
Plussaviikko
Ärgh...
Ensimmäinen plussaviikko. Yritän uskotella itselleni, että aamuinen punnitustulos johtuu siitä, että olosuhteet eivät olleet täysin identtiset verrattuna aikaisempiin punnituksiin. Aikaisemmin en ole sunnuntai-iltana syönyt juuri mitään enää seitsemän jälkeen, mutta nyt söimme kohtuullisen kokoisen päivällisen vasta kahdeksan jälkeen. No, voihan se siitäkin johtua, mutta ei ehkä kokonaan.
Vaan eipä anneta tämänviikkoisen tuloksen masentaa!
Eilen tuli päivällinen tehtyä hiukan hatusta vetäen, vaikka normaalisti olen aika pedantti keittokirjakokkaaja. Improvisoin kanapadan, johon tuli yllättäen kanaa sekä perunaa, bataattia, porkkanaa ja sipulia. Lykkäsin sekaan jotain mausteita ja hiukan vettä ja annoin porista reilut puolitoista tuntia padassa uunissa. Oli muuten aika hyvää ja kaiken lisäksi kevyttä. Vain 80 kcal sadassa grammassa! Harmi ettei tullut tehtyä enempää, sillä siitä ei oikein riittänyt evääksi...
Ensimmäinen plussaviikko. Yritän uskotella itselleni, että aamuinen punnitustulos johtuu siitä, että olosuhteet eivät olleet täysin identtiset verrattuna aikaisempiin punnituksiin. Aikaisemmin en ole sunnuntai-iltana syönyt juuri mitään enää seitsemän jälkeen, mutta nyt söimme kohtuullisen kokoisen päivällisen vasta kahdeksan jälkeen. No, voihan se siitäkin johtua, mutta ei ehkä kokonaan.
Vaan eipä anneta tämänviikkoisen tuloksen masentaa!
Eilen tuli päivällinen tehtyä hiukan hatusta vetäen, vaikka normaalisti olen aika pedantti keittokirjakokkaaja. Improvisoin kanapadan, johon tuli yllättäen kanaa sekä perunaa, bataattia, porkkanaa ja sipulia. Lykkäsin sekaan jotain mausteita ja hiukan vettä ja annoin porista reilut puolitoista tuntia padassa uunissa. Oli muuten aika hyvää ja kaiken lisäksi kevyttä. Vain 80 kcal sadassa grammassa! Harmi ettei tullut tehtyä enempää, sillä siitä ei oikein riittänyt evääksi...
maanantai, 30. lokakuu 2006
Vaatelakko
Viikonloppu meni vähän vaihtelevissa merkeissä. Herkkuja tuli mätettyä hiukan liikaa, mutta se "johtui" siitä, että olin yksin kotona ja luin tenttikirjaa. Jos joku on kotona "vahtimassa", ei jääkaapille tuli vaellettua niin helposti. Onneksi vaa'an lukema luisui silti viime viikkoa alemmalle tasolle...
Tänään sain jo päälle yhden puseron, jota en ole pariin vuoteen viitsinyt pitää. Seuraavana tavoitteena ovat lähes käyttämättömät farkut, mutta niihin on matkaa vielä pari kolme kiloa. Olen antanut itselleni ehdottoman vaatteidenostokiellon (ei tosin koske sukkia ja alusvaatteita). Vasta sitten kun muutosta on tapahtunut huomattavasti, saan lähteä shoppailemaan. Toivottavasti saan pidettyä shoppailuintoni kurissa mahdollisimman lähelle 80 kiloa. Sitten olen nimittäin oikeasti siinä tilanteessa, että tarvitsen vaatteita. Mutta siihen on vielä matkaa... 13,5 kiloa tarkalleen ottaen. Huoh.
Tänään sain jo päälle yhden puseron, jota en ole pariin vuoteen viitsinyt pitää. Seuraavana tavoitteena ovat lähes käyttämättömät farkut, mutta niihin on matkaa vielä pari kolme kiloa. Olen antanut itselleni ehdottoman vaatteidenostokiellon (ei tosin koske sukkia ja alusvaatteita). Vasta sitten kun muutosta on tapahtunut huomattavasti, saan lähteä shoppailemaan. Toivottavasti saan pidettyä shoppailuintoni kurissa mahdollisimman lähelle 80 kiloa. Sitten olen nimittäin oikeasti siinä tilanteessa, että tarvitsen vaatteita. Mutta siihen on vielä matkaa... 13,5 kiloa tarkalleen ottaen. Huoh.
